Työelämän käsite voidaan rinnastaa vaikkapa talouselämän, perhe-elämän tai muihin vastaaviin käsitteisiin, joilla viitataan yhteiskuntien keskeisiin ”sfääreihin”. Työelämä ei ole analyyttinen käsite vaan arkikielen ilmaus, jonka päämerkitys viittaa ansiotyöhön elämänpiirinä. Työelämää voi tarkastella monista näkökulmista, jolloin kohde aina määrittyy enemmän tai vähemmän näkökulman mukaan. Työelämän tutkimukselle ei voikaan esittää mitään yksinkertaista määritelmää tai rajausta sen enempää tutkimuskohteen kuin teoreettisten tai metodologisten näkökulmienkaan pohjalta.
Työelämän tutkimuksen voi katsoa tavalla tai toisella useimmiten liittyvän ansiotyöhön, ja monesti sen näkökulma onkin nimenomaan työtä ansionhankintana tai elämänpiirinä (suhteessa muihin elämänpiireihin) tarkasteleva. Kuitenkin myös palkaton työ (kotityö, vapaaehtoistyö) kuuluu työelämän tutkijoiden tutkimuskohteisiin. Työelämän tutkimuksen monitasoisuutta kuvaa tutkimuskohteiden kirjo. Se kattaa mikrotasolta lähtien yksilön suhdetta työhön tavalla tai toisella tarkastelevan tutkimuksen, työprosessien sekä työelämän rakenteiden ja sosiaalisten järjestelmien tutkimisen ja laajimmalla makrotasolla yhteiskunnan kokonaisuuteen liittyvien ilmiöiden tarkastelun. Usein tutkimus kattaa useita tasoja ja tarkastelee niiden välisiä suhteita ja vuorovaikutusta. Laajimmillaan mitä moninaisimpiin yhteiskunnallisiin käytäntöihin liittyvä tutkimus voidaan ymmärtää työelämän tutkimukseksi, ja työelämää voidaan tutkia lukuisten teoreettisten ja metodologisten perinteiden näkökulmista. Työelämän tutkimusta voitaneen pitää yleiseltä kannalta katsoen joko yhteiskuntatieteellisenä tai yhteiskunta- ja muiden tieteiden näkökulmia yhdistävänä, mutta sitä ei voi rajata oppiaineiden eikä tiedekuntien mukaan. Usein työelämän tutkimus on aidosti monitieteistä – ei pelkkänä useiden tieteenalojen rinnakkaisuutena, vaan poikkitieteellisenä tai tieteenalarajoja ylittäen (cross– tai trans-disciplinarity).
Työelämän tutkimusta voidaan määrittää tieteenalan pohjalta: ainakin työn sosiologia, työpsykologia, työfysiologia, työterveystiede ja työn taloustiede ovat vakiintuneita tutkimusalojen nimityksiä. Määritys voidaan tehdä myös tutkimuskohteen mukaan. Työelämän tutkimuksen kohteita ovat esimerkiksi työmarkkinat, työttömyys, työ- ja työvoimapolitiikka, työelämän historian ja perinteen tutkimus, työoikeus, työsuojelu, työolot ja ergonomia, työelämän suhteet ja työehdot, työelämän sukupuolijärjestelmä, työorganisaatiot ja niiden johtaminen ja kehittäminen, työprosessit, työelämän innovaatiot, työssä oppiminen, koulutus ja ammatit sekä työkulttuurit.